Sosiaaliala YAMK

KOULUKIELTÄYTYMINEN, ILMIÖ JOHON ON PUUTUTTAVA – Teija Halkolan YAMK opinnäytetyö

Johdanto

Koulukieltäytymisestä on tullut sosiaalitoimen ja koulumaailman uusi haaste. Yläkoululaisten ikäluokasta 2–4 % jää kotiin ja osa näistä kieltäytyy kokonaan menemästä kouluun. Luku on suuri ja valitettavasti kasvamaan päin. Esimerkiksi ADHD:n esiintyminen väestössä on suurin piirtein yhtä suurta kuin koulukieltäytymisen, mutta ADHD:n testaaminen, hoito ja kuntoutus ovat hyvällä tasolla. Koulukieltäytymisen edessä ovat neuvottomia vanhemmat, koulu sekä sosiaalitoimi. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan koulukieltäytyminen on vakava syrjäytymistä aiheuttava tekijä.
TAMK:ssa sosiaalialan sosionomi Teija Halkolan YAMK-koulutuksen opinnäytetyössä lähdettiin etsimään ratkaisuja koulukieltäytymiseen. Ilmeni että aihe oli vaikea ja että sitä oli tutkittu hyvin vähän. Lisäksi näytti siltä, että suomalainen ja kansainvälinen näkökulma koulukieltäytymisen syistä ja ratkaisuista erosivat jonkin verran toisistaan. Tässä tutkimuksessa lähdettiin etsimään ratkaisuja koulukieltäytymiseen pirkanmaalaisten nuorten ääntä kuunnellen.
Koulukieltäytymisen määritelmä

Koulukieltäytymisellä tarkoitetaan lapsen tai nuoren tunnemaailman tai käyttäytymisen häiriötä. Koulukieltäytymisestä puhutaan silloin kun lapsi kieltäytyy kokonaan menemästä kouluun, poistuu kesken koulupäivän tai on pois koulusta kokonaisia päiviä. Aikaisemmin ilmiöstä käytettiin nimitystä koulufobia (Ojanen 1997; Melvin 2015), mutta 2000-luvulla siirryttiin käyttämään koulukieltäytymistermiä sen ilmitulleiden vakavien seurausten takia (Pina, Zen, Gonzales, Ortiz & Gale 2009).
Miksi nuori haluaa jäädä kotiin?
Tutkimusten mukaan koulukieltäytymisen riskit näyttävät liittyvän lapsuuden yksinäisyyteen, vanhempien sitoutumattomuuteen, sosiaaliseen köyhyyteen, perheen alkoholismiin, perheen eristäytymiseen sekä perheen huomattaviin ristiriitoihin (Chapman 2007; Lagana 2004). Monet artikkelit käsittelevät myös vanhempien ja lasten välistä epätyypillistä vuorovaikutussuhdetta, jolloin lasten irrottautuminen vanhemmista esimerkiksi harrastusten ja ystävien avulla ei ollut onnistunut toivotulla tavalla (Bernstein 2004; Fremont 2003).  Nuorten kohdalla koulukieltäytyminen nähdään ja liitetään ahdistuneisuuteen ja erityisesti eroahdistukseen, mutta myös masennukseen ja käytökseen (Chapman 2007; Kearney 2006, 2007) liittyvänä häiriönä. Tätä ovat edeltäneet nuoren kehittämät epämääräiset pää- ja vatsakivut jo alakoulussa.
Suomalaistutkimukset (Ojanen 1997; Kauppinen 2010; Pelkonen 2013; Mäkinen 2014) lähestyvät koulukieltäytymistä laajasti. Ojanen (1997) käytti ensimmäisenä suomalaisena väitöskirjassaan koulukieltäytyjästä foobikko – ilmausta kuvaamaan nuoren stressitilaa koulua kohtaan. Muiden tutkimusten mukaan kyse on nuoren huonosta osallisuuden tunteesta koulussa, koulun heikosta ilmapiiristä, heikoista kotioloista, jolla tarkoitetaan vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmia sekä riitaisia avioeroja. Mäkinen (2014) liikkuu jouhevasti suomalaisen ja kansainvälisen tutkimuksen rajamaastossa ja kirjoittaa tutkimuksessaan koulukiusaamisesta, joka on sekä Suomessa että kansainvälisesti yksi koulukieltäytymistä selittävä tekijä, mutta kirjoittaa myös nuorten yksinäisyydestä, sosiaalisista peloista ja nuorten masennuksesta sekä opettajien puutteellisista taidoista huomata psykososiaalisia oireita.
Nuori voi päättää jäädä kotiin myös koulussa koetun negatiivisen vuorovaikutuksen takia. Lamaantumisteorialla tarkoitetaan oppilaan aiempaa alisuoriutumista, jotka ovat syntyneet koulun negatiivisessa vuorovaikutusprosessissa. Lamaantuminen koulussa (Kautto-Knape 2012) ja sosiaalinen toiseus (Haasio 2015) ovat nuorelle suuria kotiin jäämisen riskejä.
Ratkaisukeskeisestä ajattelusta voimaa koulukieltäytymisen ratkaisuun
Pirkanmaalaisen lastensuojelun ja perhetyön kautta löydettiin tutkimusta varten kuusi 14–17-vuotiasta yläasteikäistä nuorta, jotka olivat kokeneet koulukieltäytymisen. Useimmilla tutkimukseen osallistuneilla poissaolotunteja oli lukuvuoden aikana ollut 800–1000 tuntia, kun koko lukuvuoden tuntimäärä on n. 1200 tuntia. Varsinaiset tutkimuskysymykset olivat: ”Miksi nuori kieltäytyy koulunkäynnistä” ja ”Mikä mahdollistaa nuoren kiinnittymisen takaisin kouluyhteisön jäseneksi.” Näihin tutkimuskysymyksiin vastauksia lähdettiin etsimään nuorten omaa ääntä kuunnellen ratkaisukeskeisillä ihmekysymyksillä ja asteikkomittaria apuna käyttäen. Ratkaisukeskeisellä ajattelulla haluttiin kohdata haastateltava hänen omista lähtökohdistaan käsin ja tavoitella ratkaisukeskeisen ajattelun ydintä eli muutosta, ihmettä, onnistumista ja mahdollista ratkaisua.
Analyysin eteneminen
Ratkaisukeskeiset haastattelukysymykset ja asteikkomittari auttoivat nuorta oman tarinansa äärelle. Litteroitavaa aineistoa saatiin 14 sivua, josta lähdettiin aineistolähtöisen analyysin mukaan etsimään samankaltaisuuksia ja luokittelemaan aineistosta nousseita pelkistyksiä teemojen avulla. Hyvin pian tutkimuksen edetessä paljastui sosiaalisten taitojen, koulun, mielen hyvinvoinnin, vanhemmuuden, vuorovaikutuksen ja toimintakyvyn merkitys. Luokittelun jatkuessa löydettiin teemoille yhteiset teoreettiset käsitteet, joista muodostuivat tutkimuksen kokoavat käsitteet. Kokoaviksi käsitteiksi ja tutkimuksen ratkaisuiksi nuorten oman äänen perusteella nousivat esiintymisjärjestyksessä psyykkinen hyvinvointi, onnistunut koulukokemus, toimintakykyä nuorille kognitiivis-behavioraalisin keinoin, kasvatusvastuun ymmärtäminen, sosiaalistamisen välttämättömyys sekä tasa-arvoinen viestintä.
Mitä nuoret vastasivat?
Tutkimuksen avulla lähdettiin etsimään ratkaisuja koulukieltäytymiseen. Ratkaisuja lähdettiin kysymään nuorilta, jotka olivat kokeneet kotiin jäämisen omalla kohdallaan. Haastateltavien saaminen oli vaikeaa, mutta verkostoyhteistyöstä tähän saatiin apua.
Opinnäytetyön perusteella koulukieltäytymiseen voidaan puuttua monin tavoin. Aikaisempien kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten perusteella perheen ja kasvatuksen merkitys korostuu samoin kuin koulun. Perheessä opitaan elämisen perustaidot ja harjoitellaan arjen sujumista. Kodin pitäisi olla kasvatuksen ja rakkauden paikka. Koulun tehtävänä on sivistää, mutta myös välittää ja erityisesti koulukieltäytymisasiassa kodin ja koulun yhteinen kasvatusnäkemys ja yhteistyön välttämättömyys korostuvat.
Nuorten vastaajien mukaan heidän hyvinvointinsa koulussa perustuu psyykkiseen hyvinvointiin. Tämän takia nuorten psyykkistä hyvinvointia on tuettava ja autettava sitä kasvamaan varhaislapsuudesta ja alakoulusta lähtien aikuisuuteen asti. Kouluun nuoret kaipasivat ”ihmistä”, jolla olisi rosoista kosketuspintaa ja rohkeutta puuttua esimerkiksi koulukiusaamiseen. Nuorten kouluratkaisu liittyy kouluun, jossa ei kiusata ketään. Kaverit ovat nuorelle tärkeintä koulussa ja kodin ja perheen tulisi huolehtia riittävästi lapsen sosiaalisten taitojen kartuttamisesta. Kaksi viimeistä koulukieltäytymisratkaisua löytyvät ensinnäkin vuorovaikutuksesta, josta korostui opettajien piiloasenteet ja ”väärät” sanavalinnat. Nuorten kanssa sanallisen ja sanattoman vuorovaikutuksen tasapaino on tärkeää. Viimeiseksi koulukieltäytyminen koettiin niin vaikeana asiana, että nuoret toivoivat ohjausta uusiin ajattelumalleihin ja omiin ”jumeihinsa”.
Mitä tutkimuksesta opittiin?
Koulukieltäytymisen taustalla on aina jokin häiriö. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että koulukieltäytymisen alettua ensin selvitetään nuoren fyysinen terveys, tämän jälkeen oppimiseen liittyvät ongelmat sekä samanaikaisesti nuoren psyykkinen kunto. Nuoren hyvinvointia pystytään parhaiten hoitamaan arjen sujumisella sekä psyykkisen terveyden ylläpitämisellä.
Koulun osalta verkostotyötaidot ja yhteistyö perheen kanssa korostuivat. Lisäksi oppilaskohtainen työryhmä pedagogisen tiimin rinnalla on lain puitteissa uusi mahdollisuus oppilaan kokonaishyvinvoinnin turvaamiseksi. Lisäksi ryhmäohjaajan sekä koulun koko henkilökunnan olisi seurattava oppilaan ”heikkoja signaaleja”.
Toimintakykyratkaisulla tarkoitettiin aineistosta noussutta huolta nuorten syy-seuraus-suhteiden heikosta ymmärtämisestä. Kansainvälisen mallin mukaan koulukieltäytymistä hoidetaan lähes yksinomaan kogntiivis-behavioraalisin keinoin, jossa nuorta autetaan ymmärtämään omaa tilannettaan ja altistetaan toimintaterapian menetelmin pelon voittamiseen ja valmistetaan kouluun palaaminen ajatusmalleja muuttamalla.
Kasvatuksen ja kotiohjauksen merkitys korostuivat läpi koko tutkimuksen. Vaikka suurin osa perheistä hoitaa lapsensa hyvin mallikkaasti, on olemassa suuri joukko vanhempia, joilta kasvatus on hukassa. Vanhempien ei pitäisi jättää kasvatusvastuuta koulun tai yhteiskunnan harteille, sillä perhe on lapsen luontainen kasvuympäristö. Murrosikäisen kanssa käytävä jatkuva ”vääntäminen” on pakollista ja vanhemmat eivät saisi koskaan luovuttaa. Tämän takia vanhemmuuden teemaa tulee miettiä jatkossakin ja tarjota vanhemmille vanhemmuuskasvatusta – ja opetusta.
Tutkimuksesta opittiin ihmisyyden lainalaisuudesta tärkeitä asioita. Ihminen on sosiaalinen olento ja kaipaa jatkuvasti yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Ihminen kuitenkin kasvaa ihmiseksi vain oltuaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa sekä toimien peilinä itselle ja muille. Sosiaalisia taitoja, sanallista ja sanatonta viestintää pitää opetellaan ensin kotona, mutta heti lapsen kasvuympäristön laajenemisen myötä sosiaalistuminen tapahtuu pihoilla, kerhoissa ja koulussa. Sosiaalinen eristäytyminen on suuri riski mielenterveydelle ja sosiaalisille ongelmille.
Hieman yllättäen vuorovaikutuksen rooli oli koulukieltäytymisen ratkaisuista vähäisin, vaikkakin tasa-arvoinen viestintä eli dialogi tarjoaa keinot edellä olleiden ratkaisujen menetelmiksi. Sosiaalisissa tilanteissa kokonaisvaltainen viestintä korostuu ja oppilaan ollessa ”heikoilla” oman tilanteensa takia, opettajan tulisi irrottautua rooleistaan ja kohdata oppilas mahdollisimman aidosti, välittävästi ja inhimillisesti. Haastateltavien lausumista pystyi päättelemään herkkyyttä sanojen ja eleiden tulkinnalle, joten koulukieltäytyjien osalta on kyse taitavista ja koulumotivoituneista oppilaista, mutta joiden toimintakyky on hetkellisesti kadonnut.

Kirjoittaja: Teija Halkola, sosionomi YAMK

Aamulehden artikkeli Teija Halkolan työstä: http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195010614071/artikkeli/kolme+prosenttia+ylakoululaisista+kieltaytyy+menemasta+kouluun.html

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *